Varpunen jouluaamuna / The sparrow in the Cristmas morning
Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa,
järvenaalto jäätynyt talvipakkasessa,
varpunen pienoinen syönyt kesäeinehen,
järvenaalto jäätynyt talvipakkasessa.Pienen pirtin portailla oli tyttökulta:
Tule varpu, riemulla, ota siemen multa!
Joulu on, koditon varpuseni onneton,
tule tänne riemulla, ota siemen multa!Tytön luo nyt riemuiten lensi varpukulta:
Kiitollisna siemenen otan kyllä sulta.
Palkita Jumala tahtoo kerran sinua.
Kiitollisna siemenen ota kyllä sulta.En mä ole, lapseni, lintu tästä maasta.
Olen pieni veljesi, tulin taivahasta.
Siemenen pienoisen, jonka annoit köyhällen,
pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta.………………………………………………………………………
The Sparrow in the Christmas morning
Snow already covered all in the valley yonder
frozen is the wave of lake in the frost of winter.
Little sparrow sweet and good
eaten up his summer food.
Frozen is the wave of lake in the frost of winter.
On the stairs of little house stood a girl who plead:
Come dear sparrow and with joy take from me a seed!
It’s Christmas now and here
sparrow without home and cheer.
Come dear sparrow and with joy take from me a seed!
To the girl’s feet filled with joy flew the darling sparrow:
Gratefully I take from you seed of blood and marrow.
God will pay you threefold
darling girl with soul of gold.
Gratefully I take from you seed of blood and marrow.Dear child I’m not a bird from this world of strangers
I’m your little brother dead coming from the heavens.
When you fed the poor in need
you gave me a little seed.
I’m your little brother dead from the land of angels.
Zacharias Topelius
English version, Maria Magdalena Biela
Happy Birthday, Mika!
Vintage print
Happy Independence Day, Finland! SUOMI 100!PYHÄ SYNNYINMAA
Sua muistamme ain, pyhä syntymämaa,
mikä lieneekin toimemme, työmme,
ylin onni Sa oot, minkä ihminen saa,
elon aurinko, tähtönen yömme;
Sun korpies kuisketta kuulimme lasna,
sitä unhota emme me harmajahasna,
Sun valtaasi tahdomme vahvistaa,
Sua lempien leipääsi syömme.
Oli kielesi kirkkaus jo vertaamaton,
kun soi sitä äiteimme huulet,
sen kauneus nyt karttunut, varttunut on,
tänä päivänä kun sitä kuulet:
se kaikuu nyt huipuilta valtion vapaan,
mut kaikuvi maammojen, taattojen tapaan,
käy tietona, taitona taistelohon,
miten muuttuukin maailman tuulet.Ja mielesi meille se suurna jo soi,
kun orjuus uhkasi maata,
se rintaamme rautaa ja rakkautta loi,
jok’ ei konsana sammua saata;
kun vallitsi kerskaten keisarivalta
ja uhrinsa otti jo orttemme alta,
me tunsimme: et sitä sietää Sa voi,
jos tahdo et voimasta laata.Siks syöksyimme kuin sinivirtaisi vyöt,
siks seisoimme kuin valon vahdit,
siks tulta ne tuprusi pohjolan yöt,
soi mielten ja miekkojen tahdit,
mut Sulta me tahtomme, tarmomme haimme,
Sult’ yksin me voimamme, voittomme saimme,
Sun hangistas nous unet, urhojen työt,
nous taattojen, maammojen mahdit.Ylt’ympäri Sun, nyt katso ja nää,
pyhä lippusi pystynä liehuu,
voi leijona viirinä lennähtää,
jos taas kirot sortajan kiehuu,
mut muuten se vapauden, rauhan on vaate,
kuin risti sen rinnassa rakkauden aate,
jos ei sitä turmele tuuliaispää,
ei riitojen myrsky, mi riehuu.Valan vannomme juurella viirisi sen
yht’ olla ain kansaa maamme,
tätä heimoa pohjolan pakkasien,
min tuskat ja riemut me jaamme,
mi talvessa taistellen itsensä nosti,
mi kalliisti kalleimman onnen sen osti
nyt seisoa parvessa parhaiden,
jost’ ylpeät olla me saamme!Suomen Tasavallan itsenäisyyspäivänä 6.12.1919.
EINO LEINO
Copyright © 2024 by Magdalena Biela. All rights reserved.