Kehitykseni opinto-ohjaajana

Kehitykseni opinto-ohjaajana

 

Kun aloitin opinto-ohjaajan opinnot, olin vain ranskan ja suomen kielen opettaja, jolla oli 11 vuoden kokemus maahanmuuttajakoordinaattorin työstä. Olin unohtanut kaiken käyttöteorian, jota olin opiskellut yliopistossa. Vaikka tarjosin ohjausta ja neuvontaa, minulla ei ollut aikaa ajatella ohjausta teoreettisesti sanoen mielessäni ”nyt tarjoan psykodynaamista ohjausta, ratkaisukeskeistä ohjausta, sosiodynaamista ohjausta, kognitiivista ohjausta”. Mutta koska opinto-ohjaajan opintoihin sisältyi teoreettisia opintoja, palasin erikoisalan kirjallisuuteen, kertasin akateemisia tietojani ja niiden käyttöä. Ammatilliset valmiuteni ja asiantuntemukseni ovat siis kehittyneet paljon näiden opintojen ansiosta.
Ennen näiden opintojen harjoittelujaksoja en ollut koskaan ennen työskennellyt suomalaisen peruskoulun yläasteella tai suomalaisessa ammattikoulussa. Mutta koska näihin opintoihin sisältyi kolme harjoittelujaksoa, minulla oli tilaisuus tutustua ohjaukseen ammattiopistossa ja yläasteella. Siellä näin, miten vaativaa ja vastuullista työtä opinto-ohjaus on.
Olen muuttunut myös ihmisenä. Olin ujo, hiljainen ihminen, joka piiloutui rehtorin ja muiden opettajien selän taakse, joka työskenteli ahkerasti, mutta joka halusi olla ennemmin näkymätön kuin huomion keskipisteenä.

Vuoden opinnot Jyväskylän ammattikorkeakoulussa ovat tehneet minusta rohkeamman, puheliaamman, uteliaamman, iloisemman. Ehkä kaikki nämä ominaisuudet olivat minussa jo piilevinä, ja kouluttajat ja opiskelutoverit auttoivat minua tuomaan ne esiin. Nyt ymmärrän paremmin itsetuntemuksen käsitteen ja olen kiitollinen koululle ja kouluttajille.
Toisin sanoen Jyväskylän ammattikorkeakoulun opinto-ohjaajan koulutus on opettanut minulle, ettei ole olemassa, saavuttamattomia korkeuksia, vain liian lyhyitä siipiä.

 

Biela