Eeva-Liisa Manner

KUNNIANOSOITUS Wilhelm Friedemann BACHILLE / OMAGIU LUI Wilhelm Friedemann BACH

  KUNNIANOSOITUS Wilhelm Friedemann BACHILLE / OMAGIU LUI Wilhelm Friedemann BACH Unohtuneita polkuja, jotka ovat kasvaneet umpeen,vilpoisia puistoja, kuiskaavia käytäviä,hilpeitä kenttiä, joiden keinut ovat tyhjät,ääniä joita aika yhä pujottaa nauhoihinsavaikka ainoa sydän, joka kuuli ne täysin, on ajat sittenkuollut.Melodioita jotka puhelevat vilkkaasti ja vakavasti,surullinen teema joka toistuu toistuu, huumautunutpäähänpisto:ja kaikki rakkaus on...Read More »

---

TEOREEMA / TEOREMA

  TEOREEMA / TEOREMA   Proosa olkoon kovaa, se herättäköön levottomuutta.Mutta runo on kaiku joka kuullaan, kun elämä on mykkää: vuorilla liukuvat varjot: tuulen ja pilvien kuva,savun kulku tai elämän: kirkas, hämärä, kirkas, hiljaa virtaava joki, syvät pilviset metsät,hitaasti maatuvat talot, lämpöä huokuvat kujat, hauraaksi kulunut kynnys, varjon hiljaisuus,lapsen pelokas askel huoneen hämäryyteen, kirje joka tulee kaukaa...Read More »

---

RATTAAT PIMEÄSSÄ / CARUTA IN INTUNERIC

    RATTAAT PIMEÄSSÄ / CARUTA IN INTUNERIC Kuljin pitkin pimeitä katuja tyhjä humina päässäni äänettömän nyyhkytyksen vapisuttamana. Olin onneton, sillä olin yksin. Silloin kuulin pyörien natinanvierivän ylitse tyhjän, aution kadun. Minä huusin, mutta vastausta en saanut. Rattaat katosivat kuuluvistaottamatta minua mukaansa. Kuljin pitkin pimeitä katuja. Olin onneton, epätoivoa täynnä: kuulin Kuoleman ajavan yli tyhjän, aution...Read More »

---

AJURI / CARUTASUL

  AJURI / CARUTASUL Oli ajurinrattailla vieressäin isoäitini, kuollut jo vuosia ennen. Me ajoimme Esplanaadia päinkuin lapsuusaikana, kirkkoon mennen. Me tulimme puistohotelliin. Ja silmin suureksi hämmästyvin näin enkelin astuvan ovesta, – niin, hän mummolle kumarsi: – Tehkää hyvin. Mua mummo suuteli: – Jatka sinä, rakas, matkaasi, toimita asias. Tule tänne, kun pääset. Täällä, kasniin...Read More »

---