Eino Leinon runoja

POSTED IN EinoLeino December 2, 2021

 

Eino Leinon runoja – 6.07.1878, Paltamo – 10.01.1926, Tuusula

1. VAALIN VALTA

Muilla olkoon vaalin valta,
mull’ ei ollut milloinkaan;
kuljin yltä taikka alta,
itseäni täytin vaan;
minkä tein, mun tehdä täytyi,
mit’ en tehnyt, voinut en;
vihdoin ilta hämärtäytyi,
lankes hetki hiljainen.

Pankaa patsas haudalleni,
kiveen tämä kirjoitus:
”Synkkä niinkuin sydämeni
oli mulle sallimus.
Itse iskin piistä tulta,
sytyin, hehkuin tuokion,
paloi paras laulu multa,
tässä tuhka tumma on.

 

LIBERTATEA DE A ALEGE

Poata altii sa aleaga,
eu nicicand nu am putut;
zbor, taras, o viata-ntreaga,
doar pe mine m-am nascut;
ce-am facut, a fost porunca,
ce n-am facut, n-am putut;
in sfarsit, in mine-i seara
si-n tacere am cazut.

Pe mormant sa-mi puneti piatra
si pe ea puneti a scrie:
“ca si inima amara
mi-a fost soarta pe vecie.
Singur cremenea am ars-o,
ca sa luminez o clipa,
mi s-a ars al vietii cantec,
sunt cenusa din aripa”.

2. NOCTURNE

 

Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesä-yön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.

Miksi metsän tummuus sävelehen?
Kosk’ on mustaa murhe ylpeäin.
Miksi juovat päivän laskenehen?
Koska monta nuorta unta näin.
Miksi etäisien vuorten siinto?
Koska sinne on silmäin kiinto.
Miksi vanamoiden valjut lemut?
Koska päättyneet on päivän kemut.
Miksi varjot virran veen?
Kosk’ on mieli mulla siimekseen.

Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt, uus.
En ma enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär’ elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.

 

NOCTURNA

Cantul lisitei imi suna in auz,
luna plina peste spice arde;
fericit, in noaptea verii m-am ascuns,
fumul, peste vai, usor s-abate.
Vesel nu-s, nici trist, nu suspin inca;
vreau doar a padurii noapte-adanca;
nor in care ziua se afunda,
zvon de vant ce-n somn dealul mi-l zvanta,
gust de floare si umbra de apa;
toate-n cantec, inima-mi adapa.

* * *

De ce cantul meu e neguros?
E regretul negru al mandriei.
De ce ziua-mi are doar apus?
A murit a visului faclie.
De ce vad doar muntii, vag, in zare?
Tinta ochilor e-n departare.
De ce florile-mi duhnesc palite?
caci si zilele imi sunt ciuntite.
De ce apa raului e sumbra?
Fiindca-n mintea mea totul e umbra.

* * *

Domnisoara, te descant in fanul verii,
tu, tacere din inima mea,
cu credinta cant in faptul serii,
tu, cununa de stejar, verde si grea.
Nu mai caut flacari iluzorii,
strang in pumni aurul fericirii;
cercul vietii-n juru-mi se stramteaza;
timpul sta, doarme morisca treaza;
inainte-mi, un drum intunecat
spre-o necunoscuta casa m-a-ndrumat.

 

3. HYMNI Z. TOPELIUKSEN HAUDALLA

Nukkuos alla
kukkaisen kunnahan,
nukkuos niinkuin
helmassa äidin armaan.
Helppo on maata
päivätyön tehneen.
Rauha on palkka
raatajan parhain.

Kuolema kulkee,
kaatuvi kukka, puu.
Kansansa helmaan
kaatuvi kansan urho,
Nukkuos jälkeen
päivätyön pitkän,
nukkuos, lämmin
on helma Suomen.

 

 

IMN LA MORMANTUL LUI ZACHARIAS TOPELIUS

Dormi sub a magurii
floare de fragi,
dormi ca in poala
mamei celei dragi.
Usor e a zace
pentru ce-l ce-a muncit
pacea e plata
celui trudit.

Moartea strabate,
cade floarea, copacul.
In bratele neamului
eroul pune capul.
Dormi adanc, dupa munca
lunga a zilei tandre,
dormi adanc, calduroasa
e poala Finlandei.

 

4.PIENI TARINA

Oli mullakin pienet murheeni,
mut minulle niiss’ oli kyllä,
vaikk’ ohitse kulkenut toinen ois
ja ne kuitannut hymyilyllä.

Oli mullakin pieni onneni,
mut minusta oli se suuri,
ja luulenpa, siks oli suuri se,
kun se mun oli onneni juuri.

Oli mullakin pieni lintunen
ja minusta oli se soma.
Mut sepä siinä juuri oli murheellista,
kun ollut se ei mulle oma.

 

MICÄ POVESTE

Am avut si eu mici tristeti trecatoare,
dar mie mi-a fost de ajuns,
desi altul trecand pe a vietii carare
ar fi platit cu zambet al meu plans.

Am avut si eu mica mea fericire,
dar pentru mine insa era,
si cred ca de-aceea a fost o uimire,
caci a fost tocmai fericirea mea.

Am avut si eu o pasare mica
si mie grozav imi placea.
Dar toata tristetea din lume-am simtit-o
caci ea nu a fost doar a mea…

 

5. KUN NEITONI LÄKSI

En saanut, impeni armahain,
ma muistoa muuta sulta,
jalan jälkesi jäi kotirantaan vain –
vei senkin jo aallot multa.

 

 

PLECAT-A FECIOARA-MI

Nimic n-ai lasat, multiubita fecioara,
in gand amintire sa-mi fie,
un pas si o urma pe tarm, bunaoara-
dar valul le-a sters pe vecie.

 

 

6. RAUHA

Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?
Mitä on tämä hiljaisuus?
Mitä tietävi rauha mun sydämessäin,
tää suuri ja outo ja uus?

Minä kuulen, kuink’ kukkaset kasvavat
ja metsässä puhuvat puut.
Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat
ja toivot ja tou’ot muut.

Kaikk’ on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk’ on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.

 

LINISTE

Ce sunt miresmele ce-n jur ademenesc plutinde?
De ce, sfios, tacerea ma-nconjoara?
Ciudata liniste, straina, trupul mi-l cuprinde,
Ce stie ea de-n inima coboara?

Ascult cum florile isi cresc adanca radacinä
si cum vorbesc copacii prin paduri,
Si cred, si simt cum visele prind viata in lumina
Si cresc sperantele – semanaturi.

E-atata liniste in jur si va fi inca,
viata-i lumina de la Faurar,
flori cu petale mari miros a pace-adanca
si se deschid in inima mea doar.

 

 

7. NOIDAN NEIET

Hiihteli sininen neiti,
sinisessä tähti-yössä,
unessa etäisen onnen.

Tuo tuli punainen neiti,
punaisessa pakkasessa,
taistossa elon ja kuolon.

Tyttö keltainen käveli
keltaisessa auringossa,
voitossa vihollisteni.

Ne oli eloni neiet.

 

URSITOARELE

Fata albastra-a schiat,
prin albastru-nstelata noapte,
spre fericirea din vis.

Fecioara rosie a venit,
prin gerul inrosit,
spre lupta pe viata si moarte.

Fata galbena a mers
prin soarele galben a mers
spre-nfrangerea dusmanilor mei.

Ele-au fost ursitoarele mele.

 

 

8. TOINEN – TOINEN

Toinen kaikkensa minulle antoi,
toinen ei antanut mitään.
Ja sentään kaikkeni hälle ma annoin,
joka ei antanut mitään.

Toista ma kiusasin kuolohon saakka,
toinen kiusasi mua.
Ja sentään lemmin ma kuolohon saakka
häntä, ken kiusasi mua.

Lietsovi toinen liekkiä julmaa,
toinen vaieten palaa.
Ja sentään seuraan ma liekkiä julmaa –
rakkaus vaieten palaa.

 

UNUL – ALTUL

Unul mi-a daruit totul,
altul nimic nu mi-a dat.
Si totusi, lui i-am daruit totul,
celui care nimic nu mi-a dat.

Pe unul l-am chinuit pan’ la moarte,
altul pe mine m-a chinut.
Si totusi, l-am indragit pan’ la moarte
pe cel ce pe mine m-a chinuit.

Unul starneste-n flacara cruzimea,
altul arde tacand.
Si totusi urmez flacara cruzimii
dragostea arde tacand.

 

9. EROTESSA

Muistelen minä sinua:
satakielet soittelevat
yössäni hämärtyvässä.

Muistelet sinä minua:
lepinkäiset lentelevät
pääsi päälle istumahan.

Muistelemme toisiamme:
kaksi kaunista kesällä,
kesälehti kolmantena.

 

DESPARTIRE

Imi amintesc de tine-odata:
privighetorile doinesc
in noaptea mea intunecata.

Iti amintesti de mine-odata:
sfranciocii zborul si-l opresc
pe fruntea ta ingandurata.

Unul de altul ne-amintim:
doi preafrumosi in vara-adanca
si, sa fim trei, o frunza inca…

 

 

10. YLI METSÄN KOITTI JO PÄIVÄN KOI

Yli metsän koitti jo päivän koi,
kun nurmella neitonen kulki,
kukat kukkivat auki jo umput loi,
jotk’ eilen illalla sulki.

Ja neitonen nuori se nurmella vain
niin hiljaa, hiljaa astui,
ja kukkaset nyökkäsi kuiskuttain,
kun kasteesta helmat kastui.

 

CAND PESTE PADURE

cand peste padure rasarit-au zorii
pe iarba fecioara mergea
bobocii deja deschideau ochii florii,
ce ieri seara inca dormea.

Si tanara fata pe iarba paseste
atat de incet, de suav, de tacut,
iar florile clatina capul cu soapte
cand poalele ude de roua-au trecut.

 

 

11. HYMNI TULELLE

Ken tulta on, se tulta palvelkoon.
Ken maata on, se maahan maatukoon.
Mut kuka tahtoo nousta taivahille,
näin kaikuu kannelniekan virsi sille:

Mit’ oomme me? Vain tuhkaa, tomua?
Ei aivan: Aatos nousee mullasta.
On kohtalosi kerran tuhkaks tulla,
mut siihen ast’ on aika palaa sulla.

Mi palaa? Aine. Mikä polttaa sen?
Jumala, henki, tuli ikuinen.
On ihmis-onni olla kivihiiltä,
maan uumenissa unta pitkää piiltä,

herätä hehkuun, työhön, taisteloon,
kun Luoja kutsuu, luottaa aurinkoon,
toteuttaa vuosisatain unelmat,
joit’ uinuneet on isät harmajat.

On elon aika lyhyt kullakin.
Siis palakaamme lieskoin leimuvin,
tulessa kohotkaamme korkealle!
Maa maahan jää, mut henki taivahalle.

 

IMN FOCULUI

Cel ce e flacara, slujeasca focului!
Iar din pamant de-i trup, pamant devina!
Dar cine vrea ‘naltimea cerului
Celui ce vrea, din Kantele, un cantaret suspina:
Ce suntem, pulbere, cenusa-n vant?
Nu! gandul se ridica din pamant.
E soarta-ti sa devii cenus-odat’
Dar sa te mistui pana-atunci ti-e dat.

Si cine arde-n noi, din tata-n fiu?
Dumnezeu, duhul, focul vesnic viu.
Omul-taciune fericit, supus,
Doarme-n adancuri somnul lung, ascuns,
Se va trezi la lupta-ncrezatoare,
Cand creatorul cheama iar spre soare,
A secolelor vise sa ia viata,
Asa cum tatii cei carunti ne-nvata.

Al vietii timp e masurat putin.
Deci, flacari vii, sa ardem spre declin,
Sa inaltam focul din noi, stingher!
Trupu-i pamant dar Spiritul e-n cer.

 

12. LAULU ONNESTA

Kell’ onni on, se onnen kätkeköön,
kell’ aarre on, se aarteen peittäköön,
ja olkoon onnellinen onnestaan
ja rikas riemustansa yksin vaan.

Ei onni kärsi katseit’ ihmisten.
Kell’ onni on, se käyköön korpehen
ja eläköhön hiljaa, hiljaa vaan
ja hiljaa iloitkohon onnestaan.

 

CANTAREA FERICIRII

Cel fericit, ascunda-si fericirea,
cel ce-i bogat, ascunda-si norocirea,
E fericit, bogat, atunci e bine,
Si singur sa se bucure in sine.

Caci fericirea nu se vrea privita.
Cel fericit s-o tina tainuita
Tacut, traiasca-n pace, si-n tihnre,
Si sa se bucure de fericire.

 

 

13. JUHANNUS

Minä avaan syömeni selälleen
ja annan päivän paistaa,
minä tahdon kylpeä joka veen
ja joka marjan maistaa.

Minun mielessäni on juhannus
ja juhla ja mittumaari,
ja jos minä illoin itkenkin,
niin siellä on sateenkaari.

 

SFANTUL IOAN

Increzator deschid inima mea
si las in ea a zilei stralucire,
in orice apa sa ma scald as vrea,
sin-n orice fruct as vrea sa gust padure.

Adanc, Ioan este in gandul meu
si miezul verii se sarbatoreste,
si daca seara plang si plang mereu,
adanc in mine curcubeul creste.

 

 

14. ELEGIA

Haihtuvi nuoruus
niinkuin vierivä virta.
Langat jo harmaat
lyö elon kultainen pirta.
Turhaan, oi turhaan
tartun ma hetkehen kiini;
riemua ei suo
rattoisa seura, ei viini.

Häipyvät taakse
tahtoni ylpeät päivät.
Henkeni hurmat
ammoin jo jälkehen jäivät.
Notkosta nousin.
Taasko on painua tieni?
Toivoni ainoo:
tuskaton tuokio pieni.

Tiedän ma: rauha
mulle on mullassa suotu.
Etsijän tielle
ei lepo lempeä luotu,
pohjoinen puhuu,
myrskyhyn aurinko vaipuu,
jää punajuova:
kauneuden voimaton kaipuu.

Upposi mereen
unteni kukkivat kunnaat.
Mies olen köyhä:
kalliit on laulujen lunnaat.
Kaikkeni annoin,
hetken ma heilua jaksoin,
haavehen kullat
mieleni murheella maksoin.

Uupunut olen,
ah, sydänjuurihin saakka!
Liikako lienee
pantukin paatinen taakka?
Tai olen niitä,
joilla on tahto, ei voima?
Voittoni tyhjä,
työn tulos tuntoni soima.

Siis oli suotta
kestetyt, vaikeat vaivat,
katkotut kahleet,
poltetut, rakkahat laivat?
Nytkö ma kaaduin,
kun oli kaikkeni tarpeen?
Jähmetyn jääksi,
kun meni haavani arpeen?

Toivoton taisto
taivaan valtoja vastaan!
Kaikuvi kannel;
lohduta laulu ei lastaan.
Hallatar haastaa,
soi sävel sortuvin siivin.
Rotkoni rauhaan
kuin peto kuoleva hiivin.

 

ELEGIE

Tineretea s-a dus
ca si fluviu-n nestire.
Aurul vietii bate
deja cenusii fire.
O, degeaba, degeaba,
voi sa opresc declinul;
nu-mi mai dau bucurie
oameni veseli, nici vinul.

S-a tot dus fara urma
a vointei mandrie.
Spiritu-mi in extaz
demult e umbra vie.
M-am saltat din valcea,
drumul iar se coboara?
Un singur dor mai am:
trecerea sa nu doara.

Acum stiu: pacea mea
voi afla-o-n tarana.
Catand pe drumul vietii
nu am gasit hodina,
dinspre Nord sufla vant,
soarele-n furtuni moare,
orizonr sangerand:
neputinta ce doare.

Zac in afund de mare
dealuri cu flori din vise.
Sunt un om fara stare,
scump pret au canturi zise.
Ce-am avut tot am dat,
fost-am o clipa falnic,
aurul fanteziei
l-a platit mintea jalnic.

Istovit acum sunt
pana-n strafund de suflet!
Prea mult oare pe drum
s-au strans poveri de umblet`
ori sunt din cei ce au
vointa, nu putere?
Izbanda mi-e desarta,
mi-a dat numai durere.

Deci fost-au suportate
degeaba chinuri grele,
si rupte lanturi, arse
corabiile mele?
Acum cazui, cand totul
imi este de ajuns?
Incremensc in gheata
cand rana mi s-a strans?

Lupta fara speranta
cu cerul impotriva!
Kantele cere viata;
poetul e-n deriva.
Hallatar cheama nume,
aripile se frang.
In grota mea tacuta,
murind, bestie, plang.

 

 

15. NUORI NAINEN

Liukas niinkuin lumella suksi,
kova niinkuin kuolon uksi,
kitkerä niinkuin kiukaan lieska,
makea niinkuin maito ja rieska,
leikkivä niinkuin lehti haavan,
ankara niinkuin aalto aavan,
synkkä niinkuin suossa vuori:
niin on lemmessä nainen nuori.

 

TANARA FEMEIE

Lunecoasa precum schiul in miscare,
puternica precum ale mortii zavoare,
dureroasa precum al saunei foc,
dulce precum laptele si painea la un loc,
jucausa precum frunza plopilui,
inasprita precum valul largului,
precum un mune mlastinos pecetluita:

Asa e tanara femeie-dragostita.

 

 

16. NAISEN HYVYYS

Pinnalla aaltojen
tuhanten ajo,
pohjalla kuolon
himmeä kajo.

Yksi ja moni
on naisen veri,
sama on aina
kuin valtameri.

Kaunis myrskyssä,
kauniimpi tyynnä,
päivänpaisteessa
kylmänä kyynä.

Aalto on ahnas,
syvyys on hellä,
surmaa sankarin
lempeydellä.

Huomenen huolissa
merimies soutaa;
pohjalla ijäti
uinua joutaa.

Päällä päilyvät
tähdet ja kuudan,
alla yö
pyhä, yksi ja muudan.

Pinta on pettävä,
tosi on syvyys,
turmaa tuova
kuin naisen hyvyys.

 

BUNATATEA FEMEII

La suprafata
gonesc valuri mii,
in adancime ard
ale mortii faclii.

E tot si-i nimicul
sangele ei, vicleanul,
acelasi, vesnicul
precum oceanul.

Frumoasa-n furtuna,
mai frumoasa-n tacere,
in lumina buna
vipera a durerii.

Lacom e valul,
tandru-i strafundul,
omoara rivalul
bland ademenindu-l.

Cu grija de maine
marinarul vasleste,
la somnul vesnic
nu se gandeste.

Deasupra lucesc
stele si lunä,
dedesubt e noapte
sfanta, stearpa si buna.

Suprafata inseala,
adevar si ruina
ascunde adancul,
ca femeia cea buna.

traducere, Maria Magdalena Biela