L. Onervan runoja

POSTED IN L.Onerva December 2, 2021

 

 

L. Onervan runoja – 28. 04.1882 Helsinki – 1. 03 1972 

1.SYYSTUNNELMA

Keltaset lehdet putoo –
Kylmät pisaret ruutuhan rupsaa;
hämähäki seinähän seittiä kutoo,
vanhassa puussa nakuttaa ja napsaa
hyvityksen mato,-
Öisen tuulen huuhkaja huhuu:
kaikesta kato!!-

 

TABLOU DE TOAMNA

Cad frunze ruginite –
Cu picaturi reci ploaia in geam loveste;
paianjenul isi tese panza pe perete,
in copacul batran ne-ncetat ciocaneste
virmele mortii,-
In al noptii vant buhna-si urla cantul:
pieirea sortii!!-

 

2. TROPIIKIN ALLA

Yhden kerran elämässä tuliruusu aukee,
yhden yön se kukoistaa ja aamulla jo raukee;
sill’ on syvä silmänluonti, kutsuva ja kuuma,
sill’ on hehkuheteilliänsä keskiöiden huuma.

Sill’ on lehti verinen ja purppurainen huuli,
sill’ on tuoksu huumaava kuin kevätaron tuuli.
Taita tulikukkanen ja juo sen kuuma mesi,
elä hetki, nauti hetki, kaadu paikallesi!

 

LA TROPICE

Un moment in asta viata roza de foc e in floare,
doar o noapte infloreste, pana dimineata moare;
isi deschide ochi adanci si chematori in soapte,
in stamine-are extazul miezului de noapte.

Are sangerie funza, buze purpurii,
Parfum orfic, vantul stepei verilor pustii.
Frange infocata floare, ea-i din trup esenta,
Fii si bucura-te-o clipa, uita-ti existenta.

 

3. JOSPA VOISIN NUKKUA

Jospa voisin nukkua
unten unhovyöhön,
hiljallensa hukkua
kuin ilta hukkuu yöhön,
nukkua ja unhottaa,
kadota ja kadottaa;
sitten kaiken kaikottaa
tunnon tuskan, pelon,
sitten jälleen havahtua
helmaan uuden elon! —

Jospa voisi herätä
uuden onnen uskoon,
loimuellen liittyä
kuin päivä aamuruskoon,
elää elo uudellen
tuikkivine toiveinneen;
ja kun sitten, sitten taas
joutuis elon ilta,
onnelisna kadota
kuin päivä tunturilta.

 

DE-AS PUTEA

De-as putea dormi, dormire
in uitare,-n vise soapte,
pierduta-n a lor tacere
cum seara se pierde-n noapte,
a dormi si a uita;
a te pierde,-a te uita;
si cand tot a disparut
durere si frica
sa tresari de la-nceput
alta viata inca!

De-ai putea sa te trezesti
fericit spe-a fi crezand
din scantei sa te unesti
ca ziua din zori nascand,
sa iei de la capat viata
cat ii sclipeste speranta;
si cand iara vine, iara
in graba a vietii seara
fericita sa dispari
ca ziua prin muntii mari.

 

4. POHJATUULEN TUVILLA

Kesäan kukka, miksi kukitkaan,
miksi nuppus’ aukes’ ollenkaan!
kesäpäiviä vain harva on,
sekin harva, kylmä, tunteeton;
pian tuoksus’ haihtuu tuulisäihin,
poskes’ kalpeenepi pohjan jäihin!

Kesän kukka, miksi hymyilet,
miksi elämätä lempinet!
Vastarakkautta ethän saa:
maailma ymmärr ei rakastaa,
pienen onnea ei elo siedä;
hymyn sultakin se voipi viedä-

Kesän kukka, älä tuudikkaan
kukkasyöntäs’ onnen unelmaan!
Älä oota hellää suukkoa:
maailman suukossa on – kuolema;
maailman lemmessä on vihaa alla,
maailman heltehessä piilee – halla –

 

 

LA CASELE VANTULUI DE NORD

Floarea verii, cum de te-ai aprins,
si de ce bobocul ti-ai deschis!
Ale verii zile rare sunt,
precum reci si fara simtamant;
curand vantul te va risipi,
iar obrajii-ti de ger vor pali!

Floarea verii, cum de mai zambesti,
far’ de viata cum de mai iubesti!
Dragoste-ndarat nu vei primi:
lumea nu pricepe a iubi,
celui mic norocul nu-i permis;
si surasul tau va fi ucis –

Floarea verii, inima-ti de floare
nu ti-o pierde-mi vise-amagitoare!
N-astepta nicicand saruturi tandre:
In sarutul lumii este moarte;
ura este sub blandetea lumii,
gerul se ascunde-n focul humii.

 

 

5. IHMINEN

Riemuissani, murheessani
kokonaan oon ihminen,
laulan vaelluslauluani
tiellä retken ikuisen,
maan matkallani korkeaan
määrään tapaamattomaan.

 

FIINTA

In fericirea mea, in amarul meu
in totul tot mi-s fiinta,
de pribegie mi-e cantecul
calatorind cu staruinta,
in drumu-mi pe pamant de-oi afla
nestiutul destin undeva.

 

 

6. IHMINEN

Mikä olen? Tähdenlento
Luojan ikuisessa yössä,
tomujyvä aavan aineen
lakkaamattomassa työssä.

Mutta sentään! Tahdon antaa
hehkun hetkelleni tälle,
tahdon loistaa, tahdon laulaa
kiitoslaulun elämälle.

Tahdon laulaa: mitä siitä,
jos ma lopuin, kussa aloin,
mutta silmänräpäyksen
valokaarin yössä paloin!

Hetken sykin, liekkisydän,
aurinkona maailman oman:
tunsin kauneuden kaipuun,
rakkauden rajattoman.

Alistukaa, avaruudet,
pienen tähden välkynnälle!
Tahdon loistaa, tahdon laulaa
kiitoslaulun elämälle!

 

OM

Ce sunt eu? Stea cazatoare
in Divina noapte-adanca,
fir de praf in vasta lume
intr-o necurmata munca.

Ei si ce! Eu vreau sa dau
clipei mele stralucire,
vreau sa scanteiez, ca cant
vietii imn de multumire.

Vreau sa cant: si, ce folos,
inceput mi-a fost sfarsitul,
dar, cat ai clipi din ochi,
ars-am noaptea infinitul!

Inima-mi zvacni o clipa,
ca al lumii mele soare:
simtii dor de frumusete,
dragoste fara hotare.

Va supuneti, universuri,
la a stelei mici sclipire!
Vreau sa scanteiez, ca cant
vietii imn de multumire.

 

 

7. HYVÄÄ YÖTÄ

Saapuu hetki toivottuni,
lankee uupuneeseen silmään
kauan kangastellut uni.

Hyvät yöni heitän sulle.
Yöhön käyvän sieluni tähti
viimeinen sä olit mulle.

Jo on hetki pilkko-pimeen:
siunaan sydämesi suuren,
menen maata Herran nimeen.

 

NOAPTEA BUNA

Vine clipa asteptata,
cade-n ochiul istovit
mult ravnitul vis s-arata.

Bune nopti trimit spre tine.
Suflet – stea ce intra-n noapte
ultima-mi dintre destine.

Ceasul beznei e curand:
inima-ti o miruiesc,
merg sa dorm cu Domnu-n gand.

 

8. ELEGIA

Aamut ja illat, yöt ja päivät
vierivät, katoavat,
sinne jo taakse jäivät
hetket ihanat.

Unelmat, toivo, rakkaus, usko
menneiksi menevät,
niin kuin auringon sammuva rusko
kajon vain jättävät

taivaanrannalle sydämen:
kaipuun sävelen.

 

 

ELEGIE

Dimineti si seri, nopti si zile
se petrec, dispar,
in urma deja au ramas alte file,
momente de har.

Vise, speranta, dragoste, credinta,
spre trecut au cararea,
cum a soarelui raza murind in cainta
arde-n lumina zarea

la orizontul sufletului:
melodia dorului.

 

 

9. YÖLAULU

Pimeässä, halki öiden
ylös katson ikävöiden.
Siellä uusi ihmemaa
sielulleni aukeaa.
Mitä siitä, jos lie unta
maan ja taivaan valtakunta!
Unelmasta luodut oomme.
Tähdet oudot kohtaloomme
katsovat ja vievät meitä
arvaamattomia teitä.
Sain ma rintaan tähtisolen.
Tähtilinnan lapsi olen.

 

 

CANTECUL NOPTII

In intuneric, prin nopti
cu greu dor privesc spre bolti.
Nou taram de vis arata
sufletului meu o poarta.
Cui ce-i pasa, vis sa fie
Pamant, cer – imparatie!
Trup din vis ne-au creat anii.
Soarta noastra, stele stranii
o privesc si-o duc de-a pururi
pe necunoscute drumuri.
Pus-am steaua pieptului
Sunt copila cerului.

 

 

10. VALKEA YÖ

Valkea yö,
kalsea yö
vartoen akkunalautaan lyö.

Maaliskuu,
Marjatan kuu.
Hermot herkkinä seisoo puu.

Kylmentyy,
tähdittyy…
Paljaana paistaa sydämen syy.

 

 

LUMINOASA NOAPTE

Luminoasa noapte,
stearpa noapte
asteptand Nerabdarea la fereastra bate.

Luna Martie
a Mariei fata.
Cu nervii-nlacrimati copacul se-nalta.

Se-nfrigureaza,
se insteleaza…
Descoperit pacatul inimii vibreaza.

 

11. MAGDALENA

Magdalena, Magdalena,
ihanainen lapsi!
Salamoista silmän-iskut,
idän yöstä hapsi,
joutsenkaula, aaltovarsi,
valkolilja käsi…
— Sulosi on synnillistä,
leiki synnilläsi! —

Magdalena, Magdalena,
illan liekit palaa,
syttyy hehkut hekumoihin,
haaveet herää, halaa…
— Katsos, tytär Israelin,
tähdet kulkee yli…
lankee taivaat jalkoihisi,
avaa, avaa syli! —

Magdalena, Magdalena,
ihanainen impi!
Harvoin astui synnin tietä
jalka kaunihimpi…
Suuret tähdet, kuumat tähdet
kehää sulle kutoo,
kun sa viittaat, vallat vaipuu,
helmaas kruunut putoo…

Magdalena, Magdalena,
kaunis katuja-nainen!
— Joko näit sa miten murtuu,
mustuu mahti mainen?
— Ah niin, kirkas Jumalanpoika,
synnillistä auta!
Sull’ on mahdit korkeammat,
aate aistin hauta…

Magdalena, Magdalena,
sankaritar sadun!
— Piirsitkö sa inehmoiden
kohtaloille ladun:
kevehissä keinumahan
lähemmäksi syvää,
erehissä etsimähän
loputonta hyvää?…

 

MAGDALENA

Magdalena, Magdalena,
dulce copilandra!
Faci cu ochiul ca din fulgeri,
par de noapte tandra,
lebada cu trup de valuri,
mana-ti de crin dalba,
– Din pacat dulceata-ti este
din pacat fa-ti salba…

Magdalena, Magdalena,
arde-n flacari seara,
se aprind vapai in patimi,
doruri ard ca para…
– Fecioara din Israel;
asupra-s stelele…
la picioarele-ti ceruri cad,
deschide-ti bratele!

Magdalena, Magdalena,
fecioara sfioasa!
Rar calca drum de pacat
talpa mai frumoasa…
Stele mari, stele fierbinti
cerc iti tes, icoane,
ridici mana, puteri cad,
umil cad coroane…

Magdalena, Magdalena,
frumoasa spasita!
– Ai vazut, deja se frange
huma innegrita?
– Stralucind, Divinul Fiu
pe gresit l-ajuta!
Tu ai mai ‘nalte puteri
simturi inmormanta…

Magdalena, Magdalena,
din povesti creata!
– Simbol al umanitatii
cale destinata:
usurateci in alean
de adanc s-apropie,
in pierzanie catand
izbavirea proprie.

 

 

12. NAINEN

Nainen kevyt ja julkea,
moni sai kauttasi ammoiset arvet,
kammoksi kasvavat uhrien parvet,
aika jo ovesi sulkea.

— Ihminen surusta sokea
kolkutti ovelleni: päästä, päästä!
sydämelleni: säästä, säästä,
kova on talvea kokea!

Nainen valheessa valkea,
lemmettä vuoteesi lemmellä vyötit,
omaan nälkääsi sydämiä syötit,
eikö sun rintasi halkea?

Onneni, jäissä otellut,
kirkkaampi on kuin kirkas kukaan
palanut tähtien tahdon mukaan,
kohtalon kirjoja totellut.

 

 

 

FEMEIE

Femeie curtezana vicleana
multi prin tine-au primit stravechi cicatrici,
spaimos cresc roiuri de victime mici,
e timpul sa-nchizi usa-rana.

Omul in orbirea tristetei
a batut la usa-mi: sa intru ma lasa!
a batut la inima-mi: aici sa-mi fac casa!
Grea este iarna suferintei!

Femeie luminoasa prin minciuna,
patu-ti fara dragoste cu-amor l-ai incins,
propria-ti foame de inimi ti-ai invins,
asa-i ca pieptul sfasiat ti-e rana?

Soarta-mi, cu care gheturi am razbit,
Ca a nimanui e mai stralucitoare,
dup-a stelelor vointa fost-a arzatoare,
Din a destinului carte porunca a-mplinit.

 

13.TE NAISET

Te naiset, te naiset, te näyttelijät,
te petätte, peitätte yhä,
te lainaatte lapselta katsehen
ja ilmehen tekopyhän.
Te petätte itsenne, petätte muut,
kun sidotte silmänne, tukitte suut
ja käytte kuin nunnien kuvat,
kuin enkelit tusinataiturin
palapiirtehin säveän säädyllisin,
näin täyttäen luulot ja luvat. …

Oi ollapa kerrankin ihminen
ja valinnoistanne vapaa!
Te pelkäätte sääntöjen sävyjä
ja kotien kireää tapaa;
vaan ponnisteltua uuvuksiin,
te lankeette kaapunne laskoksiin
ja – silloin joskus ma mietin:
mitä hyötyä näytellä enempää:
tekin tahdotte miestä miellyttää
ja kuljette vireissä vietin….

 

 

VOI FEMEI!

Femei, voi femei, voi actrite,
voi amagiti, tradati intruna,
privire de copil imprumutati
si ipocrita va e fata, buna.
Va inselati singure, pe altii-nselati
cand legati ochii si gurile legati
si afisati calugarit cainta,
ca ingeri falsi pictati de-un ratat
cuminti si decente trasaturi v-ati luat,
implinindu-va astfel dorinta

O, macar o data de-a fi om
si de focul vostru eliberat!
Va temeti de sunetul regulilor
si-al casniciei ritual incorsetat:
iar de cand efortul v-a istovit
in poalele proprii v-ati incalcit
si-atunci ma intreb nedumerit:
La ce bun teatru sa mai jucati –
voi, ce barbatului va-nclinati
si instinctului abandonati.

 

14. RESITATTIIVI 1

Ei onnea luotu minulle,
se luotiin muita vasten,
se luotiin perhojen iloita
ja leikkiä nukkelasten!
Jos en sitä itse ma särkisikään,
sen särkevät multa toiset:
nuo sääntöjen säveät seuraajat,
nuo homeisten lakien loiset,
joiden järki on jäykkä ja pimeä
ja tunne kuin tahkottu kivi,
mielipitehet museon hyllyltä
ja sielu kuin kirjan rivi,
joiden silmät on kierot ja karvahat
sitä kaikkea kaunista kohti,
joka lainakaapuja halveksii
ja omilla liikkua tohtii.

Te luulette, että mun henkeni
valeviisauteenne viihtyy:
mitä enemmän minua kiusaatte,
sitä enemmän mieleni kiihtyy.
Te luulette, että mun henkeni
veriottelussamme taipuu:
mitä enemmän minua sorratte,
sitä enemmän valtanne vaipuu.
Näennäisesti kenties taipua voin
yli voimien käypään valtaan,
mut kahleissakin minä säilytän
oman henkeni uhri-altaan;
ja jos ette elää salli mun,
niin tappakaa minut vainen:
minä olen vankina vaarallinen
ja kelvoton alamainen.

 

 

RECITATIV 1

Nu mie norocu-mi fu dat
ci altora fu harazit,
spre-a fluturilor bucurie fu creat
si copiilor-papusi spre joaca daruit.
Daca insami nu-mi sfaram norocul,
sa-l sfarame altii-s porniti:
cei ai regulilor fideli urmatori,
cei ai mucedelor legi paraziti,
a caror minte-i teapana, intunecata
si sufletul ca piatra polizoare
idei din raftul de muzeu luate
si inima de carti ascultatoare,
ai caror ochi privesc viclean si hâd
spre tot ceea ce e frumos si care
dispretuieste haine de-mprumut
si sa se miste singur, curaj are!

Voi credeti ca gandirea mea
Falsei voastre-ntelepciuni e fidela:
cu cat voi ma chinuiti mai mult,
cu-atat mai mult mintea mea-i rebela.
Voi credeti ca spiritul meu
in lupta noastra sangeroasa se supune:
cu cat voi ma oprimati mai mult,
cu-atat mai mult puterea voastra apune.

Inselator, sa ma supun as putea
puterii ce pe-a mea o depaseste
dar in lanturi totusi pastrez
altarul unde spiritu-mi jertfeste;
si daca nu-mi dati voie sa traiesc,
ucideti-ma atunci macar:
eu sunt periculoasa ca prizonier
iar ca supus sunt in zadar!

 

 

15. RESITATTIIVI II

Sinä kalpea, kylmä ja kaunis
lumen kattama puu,
yli otsasi valkea rauha
kaareutuu,
ja oksias kiertää
tuhannet pehmeät huurteet,
ne riippuvat vaiti
kuin utuisten unien uurteet –

Mun välistä tuntuu
kuin haluni ois
elonnestehet pusertaa pois,
pois kaiken tuntehen tuoreen –
ja kuivua kokoon
jäisehen kuoreen
ja nukkua lauhaan
valkeaan rauhaan –

Jos ihmehen voimaan
ma luottaisin,
niin väsynehin hetkin
rukoilisin:
Sinä korkea, muuttaos minut
kivipatsahaks’ elämän tiellä!
niin seisoisin kuni kallio vakaa
ja sallisin elämän kiihkojen kuohua yli
ja ohitse virraten tulvia eestä ja takaa;
ja jälki ei järkyttäisi
mun mieleni rauhaa –

 

RECITATIV II

Tu palid, rece, si preafrumos
copac de zapada cernit,
peste fruntea ta pacea alba
s-a arcuit,
pe crengile-ti se-mpletesc
picaturi mii de moale bruma,
ele atarna tacand
precum a viselor cetoase urma –

Presimt uneori
ca mult as dori
din mine sa storc toate sevele vietii,
s-alung orice simtire imaculata –
si sa-mi usuc sufletul
intr-o coaja-nghetata
si in somn a zace
intr-o alba pace.

Daca in miracole
incredere-as avea,
in clipele-mi frante
obosit, m-as ruga:
Tu cel inalt, preschimba-ma
statuie de piatra pe drumul vietii!
Inalta-m-as atunci cu tarie de munte
si-as lasa tulburarile vietii navala sa dea
si pe-alaturi curgand, din fata si spate, inunde;
si nimic n-ar putea zdruncina
pacea mea de pe frunte –

 

 

16. VALVOTTU YÖ

Pään kun alusena suru
on, ei unta tulekaan –
Lähtee sielu, kauas, kauas
Kuutamoiseen kulkemaan,
Kohoo taivaan portillekin,
tuijottaapi Tuonelaan.
Kuolon Herralt’ ainoastaan
nyykähdyksen pienen saan –
Kaikk’ on hiljaa, yksin olen,
tähdet vierii ratojaan.
Sfäärein soitot vaikenevat –
Kenpä niitä kuuliskaan!
Ystäväni ammoin minut
pois jo pyyhki mielestään.
Kuink’ on yksin yksinäinen
Kuink’ on orpo lapsi maan!

 

NOAPTE NEDORMITA

Cand tristetea-ti este perna
somnul nu te mai cuprinde –
Pleaca sufletul departe
unde luna se aprinde,
poarta cerului atinge
privind cum Moartea se-ntinde.
Numai de la Domnul Mortii
un mic semn din cap se vede –
Totul e tacut, sunt singur,
stelele-s rostogolinde.
Tace-a sferelor cantare –
cine sa le-auda, unde!
Al meu vechi, demult prieten
printre amintiri ma pierde.
Cine-i singur, singur este
orfan pe pamant se vrede.

 

 

17. MELANKOLIA

Katso, katso, kuusi musta,
pohjaan sydämen -!
Itse olen yhtä musta,
kaipaan turvaa, lohdutusta
valon taivaisen –
Vaiko lienet vartija vain
hautakumpujen,
sammunehen eloliekin
lähtövirsien –
Olen uupunut ja valmis
suureen unehen –

MELANCOLIE

Priveste, molide negru,
inima-n strafund! –
Insami sunt de negru plina,
am nevoie de lumina
si ceresc cuvant –
Sau esti doar un pazitor al
mormintelor sfesnic,
stinsei flacari far’ de viata
bocitor sfielnic –
Istovita mi-s si gata
pentru somnul vesnic –

 

 

 

18. VIIMEINEN VIRSI

Ken kaikki rukoukset on jo turhaan rukoillut,
hän päätyy ivaan,
ken kaikki kulttuurin on muodot muovaillut,
hän turvaa katukieleen “kivaan”
tai laulaa hän yön sävelt’ tummaa, mykkää
ja iankaikkisuuden myötä sydämessään sykkää –
Ei siihen tarvis enää soinnahdusta, suuta,
ei maata, aurinkoa, tähtiä, ei kuuta, ei ihmisintoakaan juuri muuta –
En ole missään, sentään olen jossain.
On salaisuus ja suuri arvoitus mun kohtalossain.

 

 

ULTIMA CANTARE

Cei ce-n desert deja a spus rugaciunile toate,
sfarseste in parada,
cel ce a modelat deja ale culturii strate,
vorbeste “ca pe strada”
sau canta – a noptii melodie, intunecata, muta
una cu vesnicia in inima-i zvacnita –
N-ar mai trebui sunet, si nici gura, deloc,
nici pamant, si nici soare, stele, al lunii foc,
si nici un alt entuziasm uman n-ar gasi loc –
Nu-s nicaieri si totusi ma aflu undeva.
E-o taina si un mare mister in soarta mea.

 

 

19. YKSIN

Ma ilman ihanuuteen nostin nuoren pään,
mut sorruin sumupilvein hämärään.
Ma auringon ja kuun ja tähdet näin,
mut sokeana sentään tielle jäin.

Ma kerran toivoin jotain, uskoin elämään,
nyt tunnen epätoivon synkän sään.
Ol´ ennen ympärilläin parvi ystäväin,
nyt yksin kuljen kuolemata päin.

Vain autiuden tyhjät lyhdyt nään –
Ne lyhytlasein laulun yksinään
minulle laulaa pilkkopimeän –
Ma luulen: se on laulu elämän –

 

 

SINGURA

Mi-am saltat capul tanar in vazduhul miracol,
am cazut insa intr-al norilor obstacol.
Eu, soarele si luna si stelele-am vazut,
dar oarba totusi pe drum m-am pierdut.

Cabdva doream ceva, credeam in viata,
acum simt deznadejde, bezna, ceata.
Prieteni roi in jur aveam odat’,
acum, spre moarte, singura-am plecat.

Vad sterpe felinarele pustietatii doar –
Care prin sticla lor de felinar
Imi canta-un cantec bezna a tristetii –
Eu cuget: este cantecul vietii –

 

 

 

20. LUCIFER

Maan ummehtuneen unen halki
tulenhehkuvan ma kiven heitin.
Jos jotain haavoitti se, oma lienee syy.
Miks kasvattivat ylleen lukinseitin,
miks ilman kielsivät ja päivän paistamasta,
suon loivat, johon suonet jähmettyy!
Mua jos ei ois, sull’ oisi, ihmislapsi, hätä, kauhu vasta?

Ma vapauteen vankilasta iskin reitin.

 

 

LUCIFER

Prin al humei vis anchilozat
aruncai o piatra-n foc incinsa.
De-a lovit pe cineva, vinovat e pesemne.
Ce-si crescura peste ei de paianjen panza,
de ce-au interzis aerul si ziua sa luceasca,
au crescut o mlastina cu-ntepenite vene!
De n-as fi eu, avea-vei tu, copil de om, necaz, frica lumeasca?

Spre libertate am lovit, inchisoarea-i deschisa.

 

 

 

21. OLIS’ KYLLÄKIN SYYTÄ –

Olis’ kylläkin syytä peljätä,
että järkeni valo vaipuu,ja että henkeni rauhaton
vielä harhateille haipuu,
sillä virtaa se munkin suonissain
se sairaan äitini veri,
ja väliin se kiihtyen hämärtyy
kuin yöllä rannaton meri.

Olis’ kylläkin syytä rukoilla,
että sieluni voimat ei raukeis’
ja ett’ ei herkälle hengellein
se ijäinen yöhyt aukeis’,
sillä merkin on äitini painanut
mun mieleni tummaan paloon,
on jättänyt yö vähän hämärää
mun sieluni silmän valoon.

Olis’ kylläkin syytä soimata
sitä kohtalon kättä pahaa,
mi äidin on pannut muovaamaan
mun henkeni heikkoa vahaa,
vaan sentään äitiä kaihoan
kun talvi peitteheks’ lunta
ja hellin häntä mä muistelen
kuin kaukaista kauno-unta.

Ja vaikk’ olis’ syytä arkailla
tuot’ äitini luomaa työtä:
mun henkeni liikaa herkkyyttä
ja sieluni salaista yötä,
niin en minä konsana peljätä voi,
että onnettuutta ne uhkaa,
vaan surren niitä ma rakastan
kuin äitini muiston tuhkaa –

 

 

AR FI TOTUSI MOTIVE…

Ar fi totusi motive teama sa am,
ca a mintii lumina-mi moare,
si ca spiritu-mi nelinistit
pe ratacite cai va dispare,
caci si in venele mele se scurge
sangele mamei mele damnate,
si uneori, de prea mult, se intuneca
precum infinita mare-n noapte.

Ar fi totusi motive a ma ruga,
sufletu-mi sa nu-si piarda puterea
si nu spiritului meu plapand
noaptea vesnica sa-i fie mangaierea,
caci mama mea adanc a insemnat
intunecata ardere din mine,

putina bezna noaptea a lasat
peste lumina ochiului de sine.

Ar fi totusi motive a mustra
mana destinului meu rau,
ce-a pus-o pe mama se modeleze
fragila ceara-a spiritului meu,
si totusi de mama mi-e dor
cum iarna omatu-si doreste,
si cu tandrete de ea mi-amintesc
un vis frumos ce departat paleste.

Si desi ar fi motive sa ma tem
de mostenirea lasata de mama:
de spiritu-mi mult prea fragil
si noaptea din mine – fantasma,
nicicand frica nu pot simti,
ca ma vor paste ceasuri rele,
ci, amarandu-ma, le iubesc
precum cenusa amintirii mamei mele –

 

 

22. KUN KUOLEMAN ENKELI…

Kun kuoleman enkeli luokseni hiipii
ja päälläni leijaa sen musta siipi
ja sen viikate ilmassa välkkyy,
niin huudetaan mulle:
Nyt heittäös työ,
nyt kellot lyö,
nyt on ilta ja ehtii yö,
nyt kaiken loppu jo tullee!

Miks’ et sinä tuonen hiljanen haamu
vois olla hengetär uuden aamun
yhtä hyvin kuin haltija illan;
elo yöllinen häivä
ja päättymätön työ,
vain tuska mi syö,
vain katkeava kapalovyö
ja kuolo se suuri päivä. –

 

CAND INGERUL MORTII

Cand ingerul mortii mi se furiseaza
si asupra-mi cu-a lui aripa neagra vegheaza
si coasa-i in aer straluce,
atunci striga la mine:
Munca opreste,
clopotul loveste,
seara e , dar noaptea grabeste
si sfarsitul la toate vine !

De ce nu tu, al mortii tacut strigoi
ai putea fi zana diminetii noi
sau de ce nu spiridus al serii;
viata-i naluca a noptii
si nesfarsita truda,
durere surpand cruda,
infasare destramanda
si moartea e ziua sortii.-

 

 

23. LAULAJAN LADULTA

– Koske hiljaa kanteloon:
kieli katkee,
jänne laukee. –

– Jos on siksi, katketkoon:
kauneimmillaan
sävel raukee. –

– Säret sorjan soittimen:
koppa halkee
hajoo syliin. –

– Joutsenhymnin hyrisen
sirpaleiden,
säryin yli. –

 

DIN CALEA CANTARETULUI

– Kantele incet atinge:
coarda plezneste,
struna muteste. –

– Daca-i este dat, se frange:
de mult prea frumos
cantul paleste. –

– Spargi gratiosul instrument:
se scorojeste
in brate sfarmat. –

– Un imn de lebada lament
peste cioburi,
trup fisurat. –

 

 

24. VALO

Valo kaunehin on, kun tummin on varjo,
kun yöhyt päivälle taustan tarjoo,
maa taittavi taivahan tarhan. –

Elo ihanin on, kun pohja on mustin,
tie riemujen täplätty tuhansin tuskin,
hyvä nostettu helmasta harhan. –

 

LUMINA

Lumina mai frumoasa e cand umbra-i mai patata,
cand ziua de noapte-i incadrata,
pamantul trece prin a cerului gradina.

Viata mai minunata e in clipa cea mai neagra,
pe calea bucuriilor mii suferinte-alearga,
binele ridicat din a iluziei lumina.

 

 

 

25. MA MUILLE…

Ma muille luovuttaisin elon pitkän
ja valmiin työn,
kun vaan ma saisin yhden suuren päivän
ja suuren yön. –
Ma syttyisin
sen suuren päivän yli
ja sammuisin
sen suuren yöni syliin. –

 

EU ALTORA…

Eu altora as ceda viata toata
si munca implinita,
doar de-as primi o singura zi mare
si-o noapte tihnita. –
Aprinde-m-as
asupra lungii zile
si stinge-m-as
in tihna noptii mele. –

 

 

26. EN TAHDO

En tahdo ma polvea notkistaa,
en niskani painua antaa;
minä tohdin katsoa silmihin
ja päätäni pystyssä kantaa.
Oi kurja se ois, joka pelvosta
ylivaltoa kunnioisi
ja halpaa henkeä säästääkseen
valevaakunan loistaa soisi!

Mitä siitä jos ihmiset herjaavat
ja siveyssaarnurit soimaa:
ne kertovat notkeaa nöyryyttä
ja kieltäymyksen voimaa. —
Sun pitäiskö, henkeni, taipua,
kun käskevi kääpiökansa!
Ei, käy kuni valtias kruunattu,
mi nauttivi uhmastansa! –

 

 

NU VREAU

Nicicand nu as vrea sa-ngenunchez,
nici greutatea jugului n-accept;
eu indraznesc sa privesc in ochi
si capul semet sa-l indrept.
Mizerabil ar fi cel ce din frica
autoritatea ar respecta
si spre-a-si salva viata ieftina
sa luceasca-o falsa insigna-ar lasa!

Si ce daca oamenii hulesc
si mustra predicatori de morala:
ei spun despre smerenia flexibila
si-a abstinentei putere totala. –
Spirit al meu, ar trebui sa te pleci,
la al piticilor popor porunca!
Nu, sa mergi ca un domn incoronat,
sfidand cu bucurie inca!…

 

 

27. ILTARUSKO

Niin taivas vartoo odottavin tähdin
ma sinne palaan,josta kerran lähdin:
tummasta päiväst’yöhön valkeaan
maan tomust’ ylhään suureen Jumalaan.-
Ja silloin, silloin murhe kaikk’ on poissa:
ma asun autuaitten asunnoissa –
Ja tunnen taipaleen tään tukalan –
Oi kuinka kaipaan valoon taivahan.
Se nyt jo silmähäni joskus hohtaa,
kun iltarusko aamuruskon kohtaa –

 

FLACARI DE AMURG

Asa asteapta cerul instelat…
Ma-ntorc, de unde-odata am plecat:
din bezna zilei spre lumina noptii,
dintru tarana inspre Domnul Sortii –
Si-atunci, atunci necazul s-o sfarsi:
cu cei preafericiti voi locui –
Si mi-e stiut greoiul drum de tina –
Ce dor mi-e de a cerului lumina.
Deja in ochii-mi uneori luceste,
Cand amurgul cu-aurora se-ntalneste.

 

 

28. IN EXTREMIS

Jos elämältä mitään en ma saa,
se usvaa on, sen tahdon unhoittaa…
Jo pian mulla eteen aukeaa
tuo rakas, raskas surun, mullan maa.
Mut enkel-lapset mua kuljettaa
koht’ taivaan korkeata Jumalaa…
Ja silloin, silloin sielu levon saa.
Ma kiitän ottajaa ja antajaa…
Mua hyvät henget matkallani auttakaa!

 

 

IN EXTREMIS

De nu primesc nimic in viata mea
ea este ceata, sa o uit as vrea…
Curand, ‘nainte-mi, deschide-mi-se-va
tara tristetii, draga si de pamant prea grea.
Dar copii-ingerasi ma vor purta
spre Dumnezeu si-inalta lumea sa…
Si-atunci sufletul tihna-si va afla.
Eu multumesc celui ce da si ia…
Spirite bune, ajutati-ma in calea mea!

 

 

29. TÄÄ KIRJA –

Tää kirja sisältää jo jälkisäädöksen
ja merkin siitä, että elin niin kuin ihminen
ja olin kaltainen ma kaikkein kurjinten,
mut katsoin tuskass’ sinitähtehen:
sen säteet kieliks tuli sydämen!
Se joskus helähti kuin harppu enkelten
ja oli tulkki totuuden ja kauneuden,
heijastus Voimasta, jot’ tunne en,
mut jota kumarran ja palvelen.

 

 

ASTA CARTE

Asta carte are-n ea un testament deja
si-un semn ca am trait ca om candva
si-am fost cu cei mai amarati asemenea,
dar, suferind, priveam spre-albastra stea:
erau ale ei raze strune-n inima mea!
Ca harpa ingerilor uneori rasuna
Doar adevar si frumusete numai talmacea,
Putere nestiuta care se rasfrangea,
si la care ma-nchin, slujesc cu inima.

 

 

30. ON HYVÄ NÄIN

On hyvä näin,
Katsella taivahalle ylöspäin –
Jo elon riemust’ työstä jälkeen jäin.
Nään kohtaloni kurjan, korkean,
on pursi yksinäinen saavuttanut sataman,
nään suoraan sydämehen Jumalan.
Maan turha tuska haihtuu, häviää,
vain parhain, kuolematon sieluun jää.
Käy synnittömäks sydän, kirkkaaks matkan pää!
Oi, sielu, illass’ elämän ikuiset tähdet nää.
Jo kirkastunut olet usvist’ elon hämäräin.
Väräjää kielet harppuin tähtivälkkyväin.
Ma enkel-lapsi kera kuljin vierekkäin.
On hyvä näin…

 

 

E BINE-ASA

E bine-asa, in sus spre cer a te uita –
De bucuria, munca vietii m-am pierdut deja.
Vad tristul si inalt destinul meu,
corabie singuratica in portul greu,
vad chiar in inima lui Dumnezeu.
Zadarnicia pamanteasca se-mprastie, dispare,
doar ce-a fost bun, in suflet niciodata nu moare.
Far’ de pacat e inima, iar drumul clar apare!
Of, suflete, in seara vietii, sa vezi doar stele rare.
De-a vietii neguri grele te-ai limpezit deja.
su-a harpelor strune ca stralucinda stea.
Eu, cu un copil inger, umblam alaturea.
E bine-asa…

 

 

31. ENNEN – NYT

Soi sielussa ennen
ne kielet herkät ja hienot,
ne soinnut selvät ja vienot. –

Ne johtivat eloni vuolevan juoksun,
ne loivat sen riennolle valoisan tuoksun,
ne kuiskivat kulkuni kaukaista määrää,
ne väistivät vaanien välkettä väärää
ja kiersivät punaisena päilyvää kukkaa
ja juomasta kielsivät hunajansa hukkaa. –
– Ma sieluni sointuja vaieten kuulin
ja Jumalan ääneksi tuntoni luulin. —

Vaan vuodet vieri ja vaipui; –
omatuntoni tuomiot haipui
ja lakkasi lapsuuden laulut. –

Soi sielussa nyt,
soi kielet hämärät kummat,
epäsoinnut suuret ja tummat. —
Ne ilkkuvat entistä sydämeni kieltä
ja entistä selvää ja kirkasta mieltä,
ne särkevät entisen totuuden kuvan
ja hyvään ja pahaan ne antavat luvan
oma itse on laki, joka antavi määrän,
oma tahto on tuomari oikean väärän.
– Ma tyhjässä harhaan eksyvän lailla
ja elämä on tyhjä ja määrää vailla. —

Niin kaikki on sielussa toisin,
että itkeä muutosta voisin,
– ja sentään en mielisi vaihtaa. —

 

 

CANDVA – ACUM

Candva in suflet imi sunau
fragile strune infiorate
armonii clare, induiosate. –

Ce mi-au condus al vietii fluviu alergand
cu miros de lumina miscarea-mbalsamand,
ele-mi sopteau o tinta pe drumul departat,
pandind, licariri albe si false-au evitat.
Si-au ocolit rosu stralucinda floare
si m-au ferit sa beau a pierzaniei licoare. –
– Armoniile sufletului le-am ascultat tacand
si constiinta mea crezut-am vocea celui Sfant.

Dar anii s-au dus, s-au trecut; –
judecatile constiintei au disparut
si-ale copilariei canturi au tacut. –

Imi suna in suflet acum,
intunecate strune ciudate,
dezacorduri mari, innoptate. –
Ce-mi batjocoresc a inimii fosta cantare
si fosta-mi minte clara, candva stralucitoare,
ele sparg imaginea adevarului fost
si binelui si raului permit sa aiba rost;
Eul meu este legea ce-mi da un viitor,
vointa-mi proprie-i al binelui si raului judecator.
– In pustietate orbecai precum o ratacita
si viata-mi e pustie si fara nici o tinta. –
In sufletul meu altfel sunt toate,
incat as boci schimbarea, poate,
– si totusi nimic nu as vrea sa schimb.

 

 

32. SUA KATSOA…

Sua katsoa mielisin kauan silmiin,
syvähettehet sielusi loihtia ilmiin
ja juoda niitä
ja päihtyä siitä
ja hukkua huumiooni. –

 

 

SA TE PRIVESC…

Sa te privesc indelung in ochi as dori,
adancile-ti izvoare din suflet ti-as vraji
si sa te sorb
sa ma-mbat orb
si in extazu-mi sa ma-nec.

 

traducere, Maria Magdalena Biela