NÄKY RAUNIOILLA / VIEW INTO THE RUINS / VEDERE ÎN RUINE

POSTED IN Eeva Liisa Manner January 9, 2022

NÄKY RAUNIOILLA / VIEW INTO THE RUINS / VEDERE ÎN RUINE
(13.3.1941)

Kerran tunsit: ikuisuuden mereen
vajonnut on kotikaupunkisi.
Linnan varjo veteen haudanmustaan
kuvastui, kun alkoi pakoretkes.
Autiossa satamassa turhaan
kiinnekohtaa taivaalta sa etsit.
Verenpunaisena hulmus meren ääri,
itätuuli vonkui yllä aavain.
Levisi jo roihu hävityksen
sieluusi, sun sisimpääsi asti.

Silloin kaikki oli sulta kuollut.
Uneesi sen jälkeen usein kuulit
hartaat lyönnit tutun tornikellon.
Vainajien lepoa ne soitti –
soittaneet ei sieluusi ne rauhaa.

Unessasi usein myöskin kuljet
lapsuusaikojesi pihamaalle
läpi kujien ja yli vallein.
Pihan pimennossa kotis eessä
portahilla, joit’ on lieska nuollut,
istuu Suru, katseessansa tyhjyys.
Tarttuin sua, ystäväänsä käteen
taluttaa hän sinut raunioille,
taakse aikain katsoo: ”Murskatusta
tuhannesti taas on aloitettu.”

Kaikkialle Suru sua saattaa,
halki pihain, yli vallihautain,
yli sammalen ja soran, tuhkan.

Näet ohitsesi vuosisatain
kumarassa vaeltavan verkkaan.
Aamuhämärästä uusi suku
vastaan kirkastunein otsin astuu.

Tunnet: minkä vuosisatain käsi
kerran muuriksi loi yötä vastaan,
sitä murenna ei Vihan miekka.

Aavistat nyt, että kaupunkisi
jälleen nouseva on tuhon yöstä.
Linnan varjo taivaalle jo piirtyy.
Aamunkoitossa ui meren ääri,
itätuuli tyyntyy yllä aavain.

Pyhän tornikellon lyönnit jostain
uskoa ja rauhaa sieluus soittaa.

EEVA-LIISA MANNER

……………..

VIEW INTO THE RUINS

Once you felt it: in the sea of eternity
your hometown has sunk.
The shadow of the castle shone in the water
as black as the grave, when your flight began.
In the deserted harbor in vain
you’re looking for an anchor in the sky.
The edge of the sea flickered red as blood,
the east wind blew across the sea.
The flame of devastation was already spreading
in your soul, to the depths of your nature.

Then everything died for you.
After that, in your sleep you often heard
the pious beat of the kind tower-clock.
For the rest of the dead they beat –
not for the peace of thy soul.

In your sleep, you often go
to the yard of thy childhood
through alleys and across the valleys.
In the dark, on the front steps of the house
that have been licked by the flame,
sits Sadness, staring into the void.
Holding you with the hand of a friend
leads you to the ruins,
looking back in time: “From those ground
a thousand times a new beginning was born.”

Sadness takes you everywhere,
through the yards, over the ditches,
over moss and gravel, and ash.

You see how the ages beside you
they pass hunchbacked, walking on.
From the mist of dawn a new nation
greets you with bright foreheads.

Feel: what the hand of centuries
once built a wall against the night,
shall not be broken by the sword of wrath.

You feel now, that your city
will rise again from the night of fate.
The shadow of the fortress already on the sky is drawing.
At dawn, the edge of the sea swims,
the east wind calms down over the seas.

The beating of the holy tower-clock somewhere
sings faith and peace in your heart.

 

traducere, M. M. Biela