Yli metsän koitti jo päivän koi/Cand peste padure

Yli metsän koitti jo päivän koi
Kun nurmella neitonen kulki
Kukat kukkivat auki jo umput loi,
jotk’ eilen illalla sulki.

Ja neitonen nuori se nurmella vain
niin hiljaa, hiljaa astui,
ja kukkaset nyökkäsi kuiskuttain,
kun kasteesta helmat kastui.

Cand peste padure rasarit-au zorii
pe iarba fecioara mergea
bobocii deja deschideau ochii florii
ce ieri seara inca dormea.

Si tanara fata pe iarba paseste
atat de incet, de suav, de tacut,
iar florile clatina capul cu soapte
cand poalele ude de roua-au trecut.