Hiljaisuuden runous / The poetry of silence

POSTED IN Stories July 7, 2012

 

 

		Puhua Eino Leinosta on kuin huutaisi valtavaan luolaan: monien sukupolvien kaiku vastaa. Jotkut tunsivat hänet, toiset ovat rakastaneet häntä tuntematta häntä. Moniin sydämiin on jäänyt hänen runoutensa, tunteensa, hänen intohimoisen elämänsä liekki. Minulle, eteläiselle kasville, joka yritän juurtua Pohjolan eksoottiseen kulttuuriin, Eino Leino on Suomen Mihai Eminescu. Tutustuin häneen eräänä toukokuun iltana, kun yksinäisyys ja ikävä kotiin kummittelivat sielussani. “Silloin syreeni kukki ja illalla putosi tuoksuen tuoksullaan verannan täytti” Kun olin katsonut syvälle hänen sieluunsa, yhden kerran, tunsin, että siitä tulisi rakautta ensi silmäyksellä. Siitä alkaen, Eino Leinosta tuli ystäväni, veljeni tuskassa, tuskassa, jossa katkera elämä muuttuu musikaaliseksi runoudeksi, niin kuin Midas oli kirottu muuttamaan kullaksi kaiken, mihin koskee. Sinuhe Egyptiläinen sanoo: “Ken on kerran juonut Niilin vettä, hän kaipaa Niilin luokse takaisin. Hänen janoaan ei tyydytä mikään muu mainen vesi…”. Minun Niilini on kirjallisuus. Olen maistanut Eino Leinon runouden lumottua nektaria ja nyt kannan kohtaloani, joskus niin kuin ristiä, joskus niin kuin kukkaa rinnassa. Minun kielessäni Eino Leino soi niin kuin vetten musiikki, jotka laskevat vuorilta ja lipuvat tyynesti metsien läpi ilahduttaen janoisia huulia. Olen yrittänyt muuntaa hänen sielunsa romanian kielelle, niin että myös ihmiset minun maassani voisivat iloita hänen säkeittensä kauneudesta, hänen kuohuttavista ajatuksistaan. Minun maassani hän on vähän tunnettu. Kalevala on kertonut kaiken suomalaisista romanialaisille. Kuitenkin Eino Leino merkitsee tunnerikkaan, mutta etelä-Europassa vähän tunnetun kansan romantiikkaa. Suomalainen romantiikka on kuin jäävuoren vedenalainen osa: sitä ei näe, mutta se on voimakas ja ikuinen. Kuudentena heinäkuuta Suomi juhlii Runoilijan syntymää. Minä, ulkomaalainen, joka nuoruuden uhmalla, puhtaan neitsyen rakkaudella, kielitieteilijään uteliaisuudella yritän oppia tuntemaan hänet, toivon hänelle koko romanialaisesta sydämestäni: ” Olkoon Sinun ikuisuutesi onnellinen, Sinä, yksinäinen ja onneton Runoilija”.