Kulttuuri – kansan syntymätodistus

POSTED IN essays May 12, 2012

 

 

 

		Kuulttuurin maailmaan Suomi tulee nuorena, tuoreena, täynnä itseluottamusta, ylpeänä, riippumattomana, suomen kielen ja kirjallisuuden kanssa! “Alussa oli sana…”. Niin, ensin oli suomen kielen ihme, kansalliseepoksen, Kalevalan säkeitä raskaina talviöinä laulavan suomen kielen. Sitten puhuttu sana kirjoitettin. Sitten siitä tuli metafora ja henkilöllisyystodistus. Eino Leino, Aleksis Kivi, Otto Manninen, L. Onerva… Mitä merkitsee suomen kieli, suomalainen runo ja kirjallisuus? Quod capitat tot sententiae. Eksoottinen, outo, vaikea ymmärtää, helppo tulkita, looginen, epälooginen, kaunis, siettämätön, runollinen, kivikkoinen… Näitä kuulen joka päivä ympärilläni. Tietysti minullakin on oikeus määritelmään. Minulle suomi on Euroopan loogisin kieli; mutta tarvitaan kärsivällisyyttä, aikaa ja ennen kaikkea rakkautta, jotka voisi lähteä suomen kielen ja runouden salojen selvittämisen seikkailuun. Oppia ajattelemaan tällä kielellä, uneksimaan tällä kielellä. Jokaisessa kielessä on olemassa “kaipaus”. Kaipaus, josta puhun, on kanssalliskielen kaipaus, identiteetin kaipaus. Jos et voi enää kunnioittaa omaa kieltäsi, silloin kadotat nimesi, olemuksesi ja silloin ääreton kaipaus täyttää sinut. Kun asut vieraassa maassa yrität säilyttää elävänä sydämessäsi ja mielessäsi äidinkielesi ja samalla yrität oppia ajattelemaan tuon vieraan maan kielellä. Omalla kielelläsi sinulla on ikävä äitiä, omalla kielelläsi hymy on hymy, sillä opit mitä on elämä ja vain omalla kielelläsi voit lakata itkemästä. Jokaisella maalla on oikeus luoda oma taiteellinen valuuttansa, joka ei voi koskaan menettää arvoaan ja joka tulee aina olemaan sen syntymätodistus. Mitä enemmän se on edustettuna, sitä tunnetumpi se on koko maailmassa. Suomalaista runoutta pitäisi kääntää jokaiselle kielelle ja tehdä tunnetuksi. Ottakaamme se vastaan leivän ja suolan kanssa, niin kuin minun maassani on tapana!

by Maria Magdalena Biela