| |
|
Rakkaimpani maan päällä, olen tänään ikävöinyt sinua niin, että olen ollut vähällä kuolla tai tulla luoksesi. Molemmat kiusaukset olen nyt voittanut , en kyllä ilman tuntuvia tappioita. Sinä et ymmärrä, mitä on ikävöidä ja rakastaa niin, että järki meneeja elämä ja kuolema on samantekevää. Niin rakastan minä sinua. Soitin tänään kotiisi, sekä Aristoon ja Espilään. Et ollut missään niistä. Olin nim. aamulla tulla hulluksi rakkaudesta sinuun. Sain panna kaiken tahdon ja älyn voimani liikkeelle ollakseni tulematta nyt yöjunalla luoksesi.
Nyt istun yksinäni Gradinissa ja kirjoitan tätä pehmeällä “tuukilla”, joka kyllä näkyy. Helsinki heiluu yhtenä ainoana liputuksena. Enko mitenkään saa olla lähelläsi? Järkeni ei ole himmennyt, vaikka sitä kysyn. Minulla olisi suurem)pi rauha tehdä työtä. Uuteen kirjaani tulee tilintekoja sellaisia, että niitä ei ole vielä missään. Onpa tämä koetusten vuosi. En sano kiusausten sillä niitä ei jumalan kiitos ole minulla ollut. Minulla ei ole kuin yksi kiusaus: tahtoisin lapsen kanssasi. Mitä siitä mikä siitä tulee, kuka sitä on kysynyt meitä luodessamme. Me teemme alun, elämä tai kuolema tekee lopun. Sotavuosi, ruttovuosi, se on juuri oikea, voi kuolla ilmankin.
Sinä olet vielä liian nuori ymmärtääksesi mitä on kuolla. Ah, se ei ole mitään. Ihminen kuoleenäetkö ilmankin, ilman mitään tarkoitusta. Ei niin, että kuolemasta muka aina pitäisi syntyä elämää, vaan niin että kuolema sinään on elämys.
Rakas Poju! Ei tästä nyt tule erittäin hauskaa kirjettä mutta minkäs sille mahtaa. Maailma on lämmin ja vesi tippuu räystäistä. Menenpä taas kotiin skriiveroimaan. Ilmoita milloin tulet niin tulen vastaasi asemalle.
Sydämelliset tervehtäen sinua ikävöivä,
Onerva.
Helsinki, 12.03.1915
( L. Onerva wrote to her husband, the composer Leevi Madetoja)
Älä mitään kysy
ma mitään en tiedä
Ah tuska on tainnut
mun järkeni viedä.
Älä lemmestä haasta – se pelottaa mua
on sydämeni tainnut – jo paleltua…
Kaikki ruusut peittää
jo valkea halla
sua suutelen suurien
tähtien alla
Sun myöhään kohtasin
kadotin varhain,
olet viimeinen kulkija
Kuolevain tarhain.
L. Onerva 12.11.1912
|
|
|
