Itsenäisyyspäivä / Independence Day

POSTED IN essays December 12, 2014

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Independence Day!

The land of forever snow is only mine. It is not like any other country.
My Finland is blue and white. My Finland means the deep woods where live the fairies, the legends. It is the place where the heaven and the earth meet.
My Finland is the incomparable Kalevala. My Finland is sauna.
I felt the sanctity of the sauna, its silence, the silent moan of the water dying on the hot stones, giving birth to sauna’s spirit, “löyly” , which cannot be translated in any other language.
Then I hid in Finnish language like in my mother’s arms.
I don’t know when I fell in love with it. Maybe at those nights when I was crying helpless, because I could not understand it.
This Finnish language is so itself, one of a kind, silent, lonely, independent, like me.
It resembles no other language. It did not want to borrow anything from any other language. And that little bit which it has borrowed, it has merged with itself so that it is not recognized as loan.
It has enriched its vocabulary by creating new words from the old ones combined together. In any other language we use complete words to construct a sentence, only my beloved, stubborn language expresses itself by using suffixes and post-positions.
I think that only in Finnish language “I love you” sounds as deep, strong, mysterious as the real love is.
Today, December the 6th is the Independence Day of Finland.
Have a peaceful birthday, my country of forever snow!

 

Itsenäisyyspäivä

Ikuisen lumen maa on vain minun. Se ei muistuta mitään muuta maata. Minun Suomeni on sininen ja valkoinen. Minun Suomeni on syviä metsiä, joissa asuu haltijoita, elää taruja. Se on paikka, jossa taivas ja maa kohtaavat. Suomeni on Kalevala, vertaansa vailla. Suomeni on sauna. Olen tuntenut saunan pyhyyden, hiljaisuuden, veden hiljaisen valituksen sen kuollessa kuumille kiville, jotka synnyttävät saunan hengen, löyly, jota ei voi kääntää muille kielille.
Sitten piilouduin suomen kieleen kuin äidin käsivarsille. En tiedä milloin rakastuin siihen. Ehkä niinä öinä, joina itkin avuttomana, kun en voinut ymmärtää sitä. Se suomen kieli on niin oma itsensä, ainutlaatuinen, hiljainen, yksinäinen, riippumaton, aivan niin kuin minäkin. Se ei muistuta mitään muuta kieltä. Se ei ole halunnut lainata mitään mistään muusta kielestä. Ja sen vähän, minkä se on lainannut, se on sulauttanut itseensä niin, ettei niitä tunnista lainoiksi. Se on rikastuttanut sanavarastoaan luomalla uusia sanoja yhdistelemällä vanhoja. Missä tahansa kielessä käytetään kokonaisia sanoja muodostamaan lauseita, vain minun rakas, itsepäinen kieleni ilmaisee itseään suffikseilla ja postpositioilla.
Luulen, että vain suomen kielellä “rakastan sinua” kuulostaa syvälliseltä, vahvalta, salaperäiseltä, niin kuin todellinen rakkaus on.
Tänään, 6.12., on Suomen Itsenäisyyspäivä!
Rauhallista syntymäpäivää, minun ikuisen lumen maa!

 

Maria Magdalena Biela